12. Luukku Hieman vaikeaa....

Hei.

Tämä aihe on minulle henkilö kohtainen mutta halusin tulla purkamaan sitä näin illalla ja muutenkin jonnekkin.

Aloitetaans. Pulitoista vuotta sitten rupesin juttelemaan paljon Whats app;issa luokkalaiseni kanssa (poika) .Noin viime vuoden joulukuussa hän suuttui minulle,mutta siittä riidasta selvittiin muutamilla keskusteluilla kasvotusten ja anteeksi pyydellen.
  Joulu loma oltiin sovussa ja viestiteltiin paljon...
Joulun jälkeen kun palattiin takaisin kouluun niin oltiin varmaan viikko sovussa ja sitten hän suuttui jostain turhasta. Se olikin pitkä selvittämis prosessi mutta siittäkin selvittiin. Ei siinä mennyt kuin joku 2kuukautta xD...  Sen jälkeen oltiin taas sovussa olin jo ihan rikki noitten riitojen takia mutta vielä piti kestää noin viikon sovun jälkeen taas yksi riita.
 Tiedän että se oli osittain minun syytäni mutta ei riita synny vain yhden ihmisen sanomisesta joten. En aivan ymmärtänyt riidan syytä. Ensin hän oli sitä mieltä että ei anna minulle enää koskaan anteeksi. Kun koulu oli loppunut ja pääsimme kesälomalle hän oli laittanut viestin minulle, että ei halua lähteä yläasteelle riidoissa. Joten se anto anteeksi.
  Kun yläastetta oli käyty joku kuukausi se ei vaan enää puhunut mulle. Mietin et mikä nyt on . Kysyin siltä nii se oli kuulemma suuttunut mulle TAAS..... ja nyt ei ollut tähän todellakaan syytä...

Tässä viikon verran olen ollut mietteisä ja ajatellut mistä nämä kaikki on johtunut ja mitä teen seuraavaksi. Tämän viikon verran ajatellessa on muutaman kerran tullut kyyneliä silmistä ja en tiedä yhtään minkä takia (enkä muutenkaan ole itkijä tyyppejä). Tätä kirjoettaessakin jouduin palaamaan taas takaisin asioihin joihin en haluisi enää palata ja tämä henkilö on oikeasti ollut minulle tärkeä mutta nyt en tiedä mitä enää on mahdollista tehdä. Olen yrittänyt unohtaa hänet ja onnistuin siinä jo aika hyvin mutta tämä viikko palautti hänet mieleeni ja rupesi  musitelemaan kuinka luotin häneen silloin ja hän oli tukenani tarvittaessa. Minä kerroi hänelle paljon asioitani melkein tietää minusta yhtä paljon kuin parhaat kaverini,sekä hän kertoi paljon itsestää. Tämä vuosi on ollut ehkä minulle henkisesti raskaimpia ja sen takia olen myös itkenyt paljon vaikka välillä en tiedä miksi.
  Toivon että voisimme vielä sopia hänen kanssaan tai minun vain pitää unohtaa hänet vaikka siittä tuleekin vaikeaa varsinkin kun on samassa koulussa kuin minä...
 Kiitos jos joku edes jaksoi lukea tätä. Laittakaa kommentteihin tai instaan viestiä jos olette samaistuneet joskus tähän tunteeseen