5.Luukku Novelli: Mike Ger

Ajattelin tehdä nyt novellin jossa päähenkilöinä ovat minä ja Maikki.

Kun minä oli kuusi vuotias Maikki syntyi. Maiki syntyi meidän tallissamme. Maikin emä ei ollut meidän, mutta sain silti auttaa sen hoidossa. Kun Maikki täytti kolme vuotta se myytiin kilpatallille. Olin silloin yhdeksän vuotias. Minulla ja Maikilla oli hyvät välit jo varsasta asti joten Maikin menetys oli minulle kuin maailman loppu.
   Maikista oli tullut huippu hevonen. Se hyppäsi 150cm kisoissa ja koulua Va B saakka. Minä en ollut nähnyt Maikkia vuosi kausiin. Maikin menetyksen surut olivat jo kaikonneet muutaman vuoden päästä,mutta aina toivoin sen palaavan vielä takaisin kotiin.
  Omalla tallillani oli oma hevoseni Mickey.Sain sen kun olin kymmenen vuotias. Se oli ex-ravuri joka tuli meille kotiin suoraan raviradoilta ja sillä ei ollut koskaan kukaan käynyt selässä. Minä ja valmentajani opetimme Mickeyn ratsuksi ja olimme saaneet Mickeyhyn todellisen luottamuksen.Mickeyn kanssa kävimme muutamissa kisoissa sekä koulu että este.Rakastin Mickeytä mutta tunsin sydämmessäni kuinka kaipasinkaan Maikkia. Muutamien vuosien päästä kin olin 15 Mickey jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi. Vanhempani lupasivat ostaa minulle uuden hevosen. Vastasin heille etten tahtoisi enää hevosta koska olin menettänyt jo kaksi tärkeää.
   Muistelin Mickeyn kuoleman jälkeen meidän hyviä hetkiämme. Olimme saaneet Mickeyn laukan hyväksi jo viidessä vuodessa ja kävimme kisoissa. Esteradoilla kävimme 80cm asti ja kouluradoilla Helppo b.Voitimme jopa muutamia kisoja. Mickey oli minulle todella rakas ja muistan mitä sanoin vanhemmilleni,mutta jostain syystä minä katselin hevosmyynti ilmoituksia...  Se oli kannattavaa ,koska huomasin ,että Maikki oli myynnissä ja myytiin pois ,koska se oli ruvennut kieltelemään esteille ja tullut muutenkin vaikeaksi käsitellä. Menin heti näyttämään ilmoitusta vanhemmille ja he suostuivat heti, koska tiesivät että kaipasin Maikkia paljon.
  Vanhempani soittivat heti Maikin omistajalle ja kaupat syntyi ilman Maikin näkemistä ja koe ratsastusta. Teetimme kuitenkin eläinlääkärin tarkastuksen ja meidän onneksemme ei ollut mitään huomautettavaa.Maikki tuli tallillemme viikon päästä. Vanhempani hakivat sen trailerilla,kun traileri tuli pihaan olin niin onnellinen kuin voi olla. Elämäni pelastui. Kun äitini otti Maikin pois trailerista huomasin että se oli laihassa kunnossa ja korvat luimussa.
  En tiedä mitä tapahtui kun otin Maikin riimunarusta kiinni sen korvat kääntyivät hörölle ja se muuttui rennommaksi ja iloisemman oloiseksi. Voi olla että se muisti minut vaikka viime näkemisestämme olikin jo kuusi vuotta. Vein Maikin sen vanhaan karsinaan ja annoin sille heiniä,sekä menin silittelemään sitä. En voi uskoa ,että Maikki on minun sen 6 vuoden jälkeen.Nyt vaan piti yrittää saada Maikkia parempaan kuntoon ja luottoa takaisin ihmisiin.
  Muutaman päivän päässtä menin ratsastamaan Maikilla. Se oli ensimmäinen kerta Maikin selässä ja se tuntui aivan ihanalta. Maikki kulki allani kuin huippuluokan kouluhevonen ja en voi uskoa vieläkään kuinka Maikin omistajat pystyivät luopumaan näin ihanasta ja taitavasta hevosesta. Parin viikon koulu treenauksen jälkeen kokeilimme hyppäämistä. Aloitimme ihan puomeista ensin ja korkein este jota hyppäsimme sillä tunnilla oli 100cm. En ymmärrä miksi Maikki ei hypännyt enää esteiden yli vanhassa kodissaan. En sitten tiedä kohdeltiinko sitä siellä huonosti kun oli muutenkin arka ihmisiä kohtaan.
    Maikki ei vielä vuodenkaan päästä tykännyt olla vieraiden ihmisten käsittelyssä. Ei edes vanhempieni. Ainut jotka saivat käsitellä Maikkia olivat minä ja valmentajani. Jo vuoden aikana kaikkea oli tapahtunut olimme käyneet estekisoissa 120cm asti ja koulukisoissa menimme Helppo A -Va B luokkia. Maikki oli aivan täydellinen ratsu.
  Kun minä täytin 18 muutimme Maikin kanssa eri paikkakunnalle.Maikki oli tuolloin 12. Maikki otti tallin vaihdon hyvin. Onneksi kotitallini valmentaja pääsi käymään valmentamaan minua ja Maikkia myös tuolle tallille. Valmentaja ei joutunut onneksi ajamaan pitkiä matkoja sillä entinen paikkakunta jolla asuin on aivan tämän uuden vieressä. Rupesimme treenaamaan enemmän koulu puolta ja loppujen lopuksi pääsimme jo muutaman kerran kisaamaan Grand Prix tasolle asti. Me myös kävimme estekisoissa huvimme vuoksi ja hyppäsimme siellä 130cm-140cm luokkia.  Muutaman vuoden kuluttua kun minä olin 22 ja Maikki oli 16 rupesimme menemään rauhallisemmin ratsastuksen parissa ja teimme enemmän maastakäsin asioita. Kävimme vielä muutamissa kisoissa iloksemme esteitä menimme 60cm-90cm ja koulua helppo B - helppo A.  Kävimme paljon maastoilemassa. Maikki rakasti maastoilua varsinkin talvisin kun lumi pölisi ja oli viileä ilma. Seuraavana talvena otimme vielä rauhallisemmin sillä Maikilla oli jo ikää 22 vuotta, emme enää laukkailleet lumisissa maastoissa ellei Maikki halunnut.
  Kun Maikki oli 26 vuotta se rupesi olemaan jo huonossa kunnossa niin ajattelin päästää sen kivuistaan ja vanhuudesta,tehdä taas siittä nuori ja innokas. Niinpä kutsuin eläinlääkärin antamaan lopetus piikin. En voinut siinä tilanteessa muuta kuin itkeä ja olla Maikin vierellä loppuun saakka. Viimeiset sanani sille oli Hei hei rakas nähdään vielä joskus ja vietä aikaa Mickeyn kanssa. Hei hei...
Kun Maikki oli lopullisesti poissa olin aivan tolaltani mutta ajattelin ,että se oli sen parhaaksi. En voi uskoa, että minä ja Maikki menimme elämää melkein rinnakkain paitsi sitä kuutta vuotta kun se oli edellisessä kodissaan. Kun Maikki kuoli olin 32 vuotta. Vielä vuosi myöhemmin samana päivänä kuin Maikki kuoli itken yhtä paljon kun sinä hetkenä kun Maikki lopetettiin. Laitan joka kuukausi kynttilän palamaan ja muistelen minun ja Maikin aikoja jotka olivat kuin satukirjasta luettuja. Aina kun kynttilä on palamassa sanon Hei Hei Rakas nähdään pian...

4. Luukku Tippumiset...

Nyt kerron tippumisistani.
   1. Tipuin ensimäisen kerran Hilpalta kun olin ratsastanut 1,5 vuotta. Tippuminen tapahtui näin; Tunti oli mennyt ihan normaalisti,jopa paremminkin kuin joskus. Varmaan 15min ennen tunnin loppua kun kävelin pitkää sivua pitkin ja Hilppa säikähti lanta astiaa ja hypähti sivulle minä tulin kaulan kautta alas. Taisin tulla muistaakseni polvilteni mutta refleksistä johtuen hyppäsin äikkiä pystyyn. Hilppa oli jäänyt odottamaan siihen viereen ja katsoi minua anteeksi pyytävästi. Nousin takaisin selkään ja jatkoin tuntia. Tunnin jälkeen kun menin riisumaan hilpalta varusteita se painoi päänsä syliini ja kuvittelen sitä vieläkin anteeksi pyyntönä.<3 siittä hetkestä lähtien luotin siihen 100%.

   2. Tippuminen oli Anskulta noin 2-3kuukautta ensimmäisen tippumisen jälkeen. Menimme puomeja ja tälläistä tunti oli mennyt ihan hyvin. Vaikka Ansku oli ollutkin aikas hitaalla.lopuksi menimme kahta puomia laukassa menin laukassa niin, että toisessa kädessä minulla oli ohjat ja toisessa raippa. Kun lähestyimme puomeja ensimmäinen puomi meni hyvin mutta toiselle Ansku pysähtyi ennen puomia ja minä lennän kaulan yli kaaressa puominkin yli olkapäälleni. Siinä kun makaan niin huomaan, että Ansku laukkasi minua kohti ja toivoin vaan parasta ettei se tulisi päältäni. Onneksi se meni vierestäni eikä minulle käynyt pahemmin kuin olkapää oli jonkin aikaa kipeä.
   Pahempia tippumisia minulle ei ole käynyt. Mutta paljon tippumis tilanteita minulle on meinannut käydä varsinkin Maikin ja Hilpan kanssa.

3.Luukku Ravurit ratsuina...

Tässä on mielipiteeni RAVUREISTA RATSUINA. Tiedän että muilla on omia mielipiteitä mutta tämä on minun ja ymmärrän jos toiset ovat asiasta eri mieltä.
  Minun mielestä ravureista voi saada yhtä hyviä ratsuja kuin muiatakin hevosista. Itse olen ratsastanut kahdella lämppärillä jotka ovat ex-ravureita. Toisen laukkakin oli aivan täydellistä ex-ravuriksi. Sen nimi oli Jenni. Jenni hyppäsi jopa 130cm ja muutenkin on hyvin kiltti. Jennillä käytettiin ainakin silloin kun minä ratsastin sillä hackamore suitsia,koska on niin herkkä suustaan.
   Milla on toinen lämppäri ex-ravuri jolla olen mennyt. Millalla on vähän vielä kehittymisen varaa laukassa mutta ei se minua ainakaan haittaa. Olen huomannut näistä kahdesta ainakin,että ne ovat todella herkkiä ja hyvin kuumuvia.
  Voisin kuvitella itse omistavani ex-ravurin koska ne ovat lempeitä ihmisille ,hyviä käsitellä ja lastata ravikulku matkojensa takia. Itse pidän todella paljon ravureista ja siitä kun ne ovat niin herkkiä.

Milla<3

        -Jensku

2.Luukku; Rakkaus lajiin

Tässä tuli ajateltua miksi edes aloitin ratsastuksen kuten eilisestä luukusta saitte tietää, että hevoset ovat olleet aina osa elämääni , mutta olen myös pelännyt niitä.
 Kun ensimmäisen kerran sanoin äidilleni , että haluan ratsastaa ratsastuskoulussa äitini oli sitä mieltä että EI ikinä et vaaranna henkeäsi sellaiseen. Itsekkin rupesin jo miettimään että tosiaan voisin koska vain tippua pahasti ja minulle voisi käydä mitä vain. Niinpä se idea mietitytti myös minua paljon niinkuin luultavasti myös vanhempiani. Sain aloittaa tunnit ja tässä sitä nyt ollaan pari kertaa tippuneena mutta ei ole pahemmin käynyt. Ennen kuin olin tippunut kertaakaan rupesin jossakin vaiheessa pelkäämään nousta selkään koska pelkäsin sitä että tippuisin pahasti alas. Enää minulla ei ole pelkoa mennä hevosen selkään mutta joskus käy mieleen että voisin koska vaan kuolla. Koska hevonen on todella arvaamaton eläin ja sitä ei niin vaan määräillä.
  Nykyään vaan menen rohkein mielin satulaan ja mietin vaan että jos täältä tullaan alas se on joko viimeinen päiväni tai sitten ei ,koskaan ei voi tietää sitä.  Mietin myös tässä että nykyään minulle ei ole mikään niin rakasta kuin jotkut hevoset esim. Hilppa ja Maikki. Joskus kun puhun Hilpasta kun en nää sitä enää olen ruvennut jopa itkemään kun se oli minulle niin rakas. En voi unohtaa niitä hetkiä kun se minun tallille tullessani hörisi.
  En nousisi nykyään satulaan ilman turvaliiviä vaikka joskus tekisi mieli. Koska se välillä häiritsee, mutta silloin pitää vaan ajatella,että se on omaksi parhaaksi jos tippuu. En voi millään ymmärtää miten jotkut voivat nousta satulaan ilman kypärää, eivätkö he ajattele omaa parastaan? Nykyään kun ajattelen en voisi elää ilman hevosia lähelläni vaikka ne joskus tekevätkin ihmisen surulliseksi.

Kuvasta huomaa Kypärä ja Turvaliivi päällä.

Ps.Tämä oli nyt vähän omista ajatuksista kertova mielipide ja vähän dramaattinenkin sellainen.

                 -Jensku

#11 Talli päivä 23.11.16

Moi!

 Menin keskiviikkona Maikilla. Maikki oli jo viety karsinaan joten ssitä ei tarvinnut hakea laitumelta. Harjasin ja laitoin suojat Maikille. Sitten menin varuste huoneeseen. Hain sieltä oman turvaliivini ja kypärän sekä otin myös Maikin satulan ja suitset mukaan. Laitoin Maikille satulan ja suitset. 

  Sitten lähdimme kentälle. Maikki antoi hyvin kiristää satula vyön, kun taas yleensä yrittää näykkiä. Nousin selkään ja rupesin kävelemään alku käyntejä. Kun olimme jonkin aikaa kävelleet rupesimme tulemaan puomisarjaa käynnissä jossa piti tehdä pysähtymisiä tiettyihin kohtiin. Sitten siirryimme raviin rupesimme menemään samaa puomisarjaa ravissa ja teimme sinne käynti ja pysähtymis siirtymisiä. Sen jälkeen opemme nosti puomeja ristikoiksi. Rupesimme tulemaan ristikko sarjaa,mutta Maikki oli eri mieltä siittä asiasta että pitäisi hypätä. Kyllä se sitten jossain vaiheessa hyväksyi asian ja meni pari kertaa jopa ihan hyvinkin. Olen Maikista hyvin tyytyväinen kun ei pysähdellyt nyt niin kauheasti ja liikkui muutenkin hyvin.

 Tunnin jälkeen menin ottamaan varusteet pois karsinaan. Siinä samassa juttelin tuntilaiseni kanssa joka meni Ruusulla. Menimme yhdessä lopuksi heinää Maikille ja Ruusulle.

 Ps.Aijon tehdä tänne joulukalenterin ja pahoittelen jos en kerkiä tekemään jokaista luukkua.

 

            -Jensku

#10 Kuulumisia taas vihdoinkin

Pyydän anteeksi kun en ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne. Syynä se kun ei ole ollut aikaa ja kun koulu ja harrastukset viä aikaa niin paljon. Nyt aattelin tehä kaikista näistä tunneista pienet koosteet.
 12.10. Elikkäs tästä on jo paljon aikaa. Tällöin menimme maastoon ja menin Maikilla . Maasto meni ihan hyvin vaikka Maikki kulkikin vähän kuumana koko ajan ja yksi ratsastaja tippui.

Kuva ei ole tuolta päivältä mutta valitsinpa nyt tälläisen tähän.

  19.10. Tuona tuntina menin Rentulla. Menimme neli-apila tehtävää. Ja siinä samassa menimme paljon siirtymisiä. Tunti meni aivan mahtavasti Renttu oli koko ajan kuulolla eikä kuumunut edes laukoissa ja kantoi itsensä hyvin.

Ihana pikku poni <3

  26.10 Menin tunnilla Millalla. Tunnilla menimme enimmäkseen ihan hallinta tehtäviä ja sitten menimme muutamia matalia ristikoita. Oli taas jännittävää mennä välillä lämminverisellä ex-ravurilla. Menimme myös paljon siirtymisiä ja otimme muutamia laukkoja. Millalla meni on aina mukavaa vaihtelua kun on niin herkkä <3

Pikku hörökorva <3

  2.11 Tunnilla menin Helmillä joka oli minulle uusi ratsastettava. Tunnin aiheena oli paino avut joten menimme ilman satulaa. Tunti meni ihan hyvin oli minulle ensimmäinen kerta mennä ilman satulaa joten minä menin siellä selässä vähän minne sattuu. Tai no käynnissä ja ravissa pysyin siellä hyvin mutta laukka olikin ihan toinen asia...

Tässä kuvassa ei ole helmi vaan poika jota irtojuoksutimme tunnin jälkeen. Helmin kuvaa en ruvennut laittamaan koska ne olivat vielä huononpia.

  9.11 Menin tunnilla Maikilla taas vaihteeksi. Tunti meni ihan hyvin jos Maikin muutamaa mielen osotusta ei lasketa. Ravit menin ilman jalustimia ja Maikki liikkui niin upeasti. Mutta kun otin jalustimet jalkaan ja rupesimme laukkaamaan niin tuli muutamat pukit ja Maikki rupesi pelkäämään omaa varjoansakin. Yritysten jälkeen tuli vihdoin hyvät laukka pätkät joihin olin super tyytyväinen. Tunnin aiheen oli paino avut ja jossain vaiheessa tässä talvella olisi tarkoitus pystyä ratsastamaan pelkällä riimulla.

Tässä rakas tunnin jälkeen herkuttelemassa <3

  18.11. Olin ratsastamassa korvaus tunnin koska en päässyt keskiviikkona ratsastamaan. Menin tunnilla Rentulla joka oli tullut juuri maastotunnilta. Tunti meni ihan mukavasti vaikka Renttu kuumuikin TODELLA paljon. Tunnin aiheen oli siirtymiset juuri oikeissa kohdissa puomeja apuna käyttäen. Esimerkiksi menimme ensin yhden puomin ravissa jonka jälkeen piti heti siirtyä käyntiin kävellä seuraavalle puomille ja juuri puomin päällä nostaa laukka josta kentän toiselle puolella ja laukata kaksi puomia.

Kuten kuvasta huomaa olimme tunnin jälkeen märkiä. Mutta ei se menoa haitannut jos kentällä olevia lammikoita ei lasketa



-Jensku